Marko Kettunen Satunnaisia blogeja yhteiskunnasta. Teemoina vapaus ja itsemääräämisoikeus.

Vapaa-ajalle on määriteltävä hinta eriarvoisuuden mittaamisen tarkentamiseksi

Erityisesti näin vaalien alla puhutaan paljon taloudellisesta eriarvoisuudesta. Sen kuvaamiseen käytetty gini-kerroin on monin tavoin puutteellinen. Koska aika on rahaa, myös vapaa-ajalle tulisi määritellä hinta.

Suomi on gini-kertoimella mitattuna yksi maailman tasa-arvoisimpia maita. Tuloerot ovat pieniä ja ne ovat pysyneet samalla tasolla jo kauan. Keskimääräinen taloudellinen eriarvoisuus pienenee entisestään, kun laskelmissa huomioidaan tulojen keräämiseen käytetty aika.

Työnantaja ei maksa työntekijälle palkkaa työhön käytetystä ajasta (paitsi ehkä Kreikassa), vaan työntekijän tuottamasta lisäarvosta. Lisäarvon tuottamisesta seuraa työntekijälle välttämätön sivuseuraamus, hänen vapaa-aikansa määrä vähenee. Jos suomalaisen kokoaikaisen työntekijän keskimääräinen työtuntien määrä viikossa on n. 36h, kokonaan työttömällä on viikossa vastaava määrä enemmän vapaa-ajan tunteja käytettävänään.

Eriarvoisuuden määrittelyn tarkentamiseksi laskelmiin tulisikin lisätä vapaa-ajan tunnit. Kukin meistä arvottaa vapaa-aikansa eri tavoin. Jos vapaa-ajan tunnille määritellään esimerkinomaisesti vaikka vaatimaton 8 euron hinta, pienenee työssäkäyvän ja työttömän välinen taloudellinen eriarvoisuus n. 280 eurolla viikossa, eli noin 1100 eurolla kuukaudessa. Esimerkiksi kokonaan työttömien ja pienituloisten työllisten tapauksessa eriarvoisuus kääntyy toisinpäin, joka on valtava ongelma yksilöiden työmotivaation kannalta.

Vapaa-aika on arvokasta ja vanhan viisauden mukaan aika on rahaa. Tämä suurpiirteinen esimerkki näyttää hyvin, miksi vastikkeeton perustulo ei lisäisi työllisyyttä. Se näyttää myös, että taloudellinen eriarvoisuus on jopa luultua vähäisempää. Työnteon pitäisikin olla kaikin tavoin nykyistä kannattavampaa.

Minkä hintaiseksi sinä määrittelet vapaa-aikasi?

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen helsinkiläinen kansanedustajaehdokas, joka uskoo markkinatalouden mekanismeihin ja tietää näkymättömien käsien ohjailevan ihmisten elämää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän JuhaKuusama kuva
Juha Kuusama

Olen määritellyt vapaa-aikani sen verran arvokkaaksi, ettei näillä veroprogressioilla kovin hirveästi innosta liiketoiminnan kasvattaminen.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Vaikkei ole aloituksessa mainittu eikä ehkä tarkoitettukaan, niin vapaa-ajan hinnoittelu olisi tarpeen myös erilaisissa terveyspalveluissa. Saattaahan se olla hukatun työajan hinnoitteluna piilotettu työterveyshuollon erikaistaisuuteen, mutta ei asiakas/potilas pääse esittämään laskua terveyskeskukselle, vaikka palvelu olisi organisoitu siten, että hänen yhteensä jonottamisiin hukkaamansa vapaa-aika on milteipä maksimoitu.

Asiakkaan hukkaama vapaa-aika pyritään usein liikeperiaatteella toimivissa palveluissa minimoimaan, koska kilpailutilanne johtaa siihen, että asiakkaat siirtyvät toiselle palveluntarjoajalle, jos vapaa-aikaa tuhlaantuu liikaa yhdellä yrittäjällä.

Käyttäjän MarkoKettunen kuva
Marko Kettunen

Hyvä huomio. Vapaa-ajan hinta olisi käypä mittari monessa paikassa.

Käyttäjän VilleKiviniemi kuva
Ville Kiviniemi

Miten kirjoitus näyttää että vastikkeeton perustulo ei lisäisi työllisyyttä?
Nykyään jos saa tukea niin tuki pienenee kun tekee töitä/saa rahaa jostain. Todellinen tuntipalkka on palkka - menetetyt tuet jaettuna tehdyllä tuntimäärällä. Jos työtä tekemättä saisi tukea 600e/kk ja esimerkiksi 100h/kk työtä tekemällä saisi 1000e/kk, mutta menettäisi samalla tuet niin vapaa-ajasta saisi korvausta vain 4e/h ((1000-600)/100). Jos taas samassa tilanteessa olisi perustulo, jota ei menetä vaikka töitä tekisikin niin tuntipalkka olisi 10e/h (1000/100). Jos vapaa-ajan hinta on 8e/h niin nykymallilla töitä ei kannata tehdä, mutta jos olisi perustulo niin töitä kannattaisi tehdä.

Käyttäjän JukkaPietilinen kuva
Jukka Pietiläinen

Käsittääkseni vapaa-aikaa on jo hinnoiteltu esimerkiksi laskettaessa siltainvestointien ja muiden kannattavuutta. Muistelen että isäni ihmetteli kun Kärkistensalmen siltaa (ns. Pekkarisen silta) perusteltiin kannattavaksi myös vapaa-aikaa säästävillä laskemilla: isäni olisi omasta mielestään eläkeläisenä kyllä ehtinyt odottaa lossia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset