Marko Kettunen Satunnaisia blogeja yhteiskunnasta. Teemoina vapaus ja itsemääräämisoikeus.

Kansanedustajien palkkioihin tulosvastuu?

Yritysmaailmassa tulokseen sidottu palkka on arkipäivää. Eduskunta on monin tavoin esittänyt huolestuneisuutensa kansalaisten kannustinloukuista. Miten olisi tulospalkkauksen ulottaminen kansanedustuslaitokseen?

Taloustieteelliset tutkimukset ovat todistaneet erilaisten tulospalkkausjärjestelmien toimivuuden työntekijöiden ja johdon motivoinnin välineenä. Yritysmaailmassa toimivaksi havaittua tulospalkkausta sovelletaan myös julkisella sektorilla. Helsingin kaupunginkirjastoissa on käytössä sisäisten tavoitteiden saavuttamiseen kytkettty kollektiivinen tulospalkkaus. Yliopistoissa arvioidaan tehtävän vaativuuden lisäksi henkilökohtaista suoritustasoa asettamalla tavoitteita ja palkitsemalla näiden tavoitteiden saavuttamisesta. Myös työttömille sorvataan erilaisia kannustimia työllistyä ja näin parantaa omaa elintasoaan.

Entä kansanedustuslaitos? Sopisiko tulospalkkaus myös kansanedustajien palkkioiden määrittelemiseen? Kuinka kansanedustajien tuloksellisuutta voitaisiin mitata ja tuottaisiko tulospalkkaus parempia päätöksiä?

Eufex-pankin sijoitusjohtaja ehdotti vuonna 2012, että kansanedustajien palkkiot sidottaisiin kansantalouden kasvuun. BKT:n mittaustapojen vuoksi mittari ei ole paras mahdollinen. Kytkemällä palkkiot BKT:n myös julkisen sektorin kasvu ja esimerkiksi ikkunoiden rikkominen nostaisi edustajien palkkioita.

Oma ehdotukseni on, että kansanedustajien palkkiot kytkettäisiin kansalaisten ostovoimaan. Hieman tuloluokasta riippuen suomalaisten ostovoimassa on korjaamisen varaa. Vaikka ostovoima on viime vuosina ollut kasvamaan päin, erityisesti keskituloisten kohdalla olemme kaukana kärjestä. Ostovoima on yksi parhaita kansalaisten taloudellisen hyvinvoinnin ja taloudellisen riippumattomuuden mittareita.

Kansantalouden tila ja kriisivalmius seuraavan taantuman edessä on huolestuttava. Kansanedustajien nykyiset kannustimet motivoivat heitä lähinnä lisäämään velanottoa, tulonsiirtoja omille eturyhmille ja julkisen sektorin palveluita omalle äänestäjäkunnalle. Kytkemällä kansanedustajien palkkaus kansalaisten ostovoimaan heillä olisi selkeä kannuste ja motivaatio parantaa kaikkien suomalaisten ostovoimaa ja elintasoa.

Mitä olet mieltä, tuottaisiko kansanedustajien ostovoimaindeksi parempia päätöksiä?

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen Liberaalipuolueen kansanedustajaehdokas, joka uskoo markkinatalouteen ja sen mekanismeihin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Juu, sidotaan kansanedustajien palkkio kääntäen kokonaisveroasteeseen. Mitä korkeampi kokonaisveroaste, sitä pienempi palkkio. Se vastaa tuota ostovoimasidonnaisuutta.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kyselet: "Mitä olet mieltä, tuottaisiko kansanedustajien ostovoimaindeksi parempia päätöksiä?"

Jaa-a, kytkemällä se vain yhteen kansantaloudelliseen tavoitteeseen lienee yhtä tehokasta kuin vaikkapa kokoonpanotehtaan linjalla työskentelevän tulospalkkio perustuen pelkästään koko yrityksen tulokseen.

Yksittäisen vaikkapa maanpuolustukseen tai soteen tehtävän päätöksen selkeä kytkentä ostovoimaindeksiin lienee aika hankala mitattava.

Mittareissa on nimenomaan yrityselämässäkin pyritty tällaisten korkean tason mittareiden sijaan mittaamaan asioita, joihin kukin työntekijä voi aidosti vaikuttaa.

Tällaiset näin korkean tason tavoitteet ovat usein aika merkityksettömiä.

Sitten voi toki miettiä onko ostovoima se ainut ihmisen autuaaksi tekevä asia, mutta se olisi jo paljon pitempi juttu ja lumityöt odottavat.. :-)

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Tarvittaisiin lähestyvä maailmanloppu, ennen kuin kansanedustajat suostuisivat palkkioidensa tulosvastuuseen.

Käyttäjän MarkoKettunen kuva
Marko Kettunen

Saattaapa olla. Mutta esimerkkiä olisi edustajien hyvä näyttää. Kannustimien ehdotteleminen muille kansalaisille olisi perustellumpaa, kun itselläkin olisi jotain panoksia pelissä.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Kunhan ensin oppisivat säätämään lakeja, jotka eivät vahingoita kansalaisia.
Esimerkkinä pikavippilaki, joka alunperin vahvistettiin muista pohjoismaista poiketen ilman mitään korkokattoa, ja näin kokonaisvuosikorot olivat jopa 300-400%.

Vuosien päästä Arkadian mäellä herättiin hälyttävään ylivelkaantumiseen.
Uudistetussakin laissa kaikkein suurimmat pikavipit jätettiin edelleenkin vaille mitään korkokattoa, eli maksimaalinen tuhovaikutus jatkuu.
Herää kysymys, kenen asialla eduskunnassa istutaan?

Pekka Pylkkönen

Koko finanssikriisin jälkeinen aika kansalaisten ostovoimaa on kasvatettu ottamalla velkaa ja jakamalla sitä entistä hövelimmin. Bkt per capita on huomattavasti vuoden 2008 alapuolella mutta reaalinen tulokehitys taas on ollut positiivista koko ajan. Ainoastaan suurituloisin prosentti väestöstä on menettänyt tuloja kymmenessä vuodessa.

Eli vähintään julkisen sektorin velkaantuminen (ja taseen pieneneminen) pitäisi vähentää tulokehityksestä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset