Marko Kettunen Satunnaisia blogeja yhteiskunnasta. Teemoina vapaus ja itsemääräämisoikeus.

Sysmän rehtori on erotettava?

Kun peruskoulun rehtori valikoi mediassa sanansa kuin saunailtaa kavereidensa kanssa viettävä humalainen tukkijätkä, osa kansaa kohahtaa. Vain kosto ja ero on riittävä sovitus. Mutta tämä on juuri se kohta, jossa kaikki menee nykyään liian usein pieleen.

Otan tietoisen riskin ja yritän rationalisoida vaikeaa asiaa sen tulenarkuudesta huolimatta.

Kukaan ei ole eri mieltä, että kiusaamisesta Sysmän koulussa haastateltu rehtori olisi voinut ilmaista asiansa hienovaraisemmin, sanansa valikoiden ja syyllistämättä. Uskoisin hänen saavan kunnan johtajilta aiheellisen ripityksen. Ennen erovaatimuksia, tulevaisuuden ja opin kannalta olisi tärkeää pysähtyä myös siihen, mitä rehtori oikein yritti sanoa.

Kiusaaminen on vakava asia, siitä suurin osa lienee samaa mieltä. Samaa mieltä lienemme myös siitä, että empatiamme on syytä kohdistua kiusattuun, kiusaajan sijasta. Rehtorin puheeksi ottama asia onkin jo vaikeampi. Rehtorin väite oli, että kiusaajat valitsevat kohteensa heidän erilaisuutensa vuoksi. Siitäkin olemme lienee samaa mieltä, että näin ei saisi olla. Mutta kuten tiedämme, niin se vaan ikävän usein on. Ja sille on selityksensä.

Sadat ja tuhannet sosiologiset ja antropologiset tutkimukset ovat kartoittaneet ihmisyhteisöjen ja -yksilöiden laumautumisprosesseja, yhteisöllisyyttä. Mekanismia kutsutaan sosialisaatioksi. Se ytimessä on presidentti Niinistönkin uudenvuoden puheessaan mainitsema omien peräänkatsominen. Tällä peräänkatsomisella huolehditaan, että laumaan liittyvä uusi ihmisyksilö oppii lauman tavoille. Sosialisaation keinoja ovat sanktiot. Positiiiviset sanktiot ovat kannustamista ja palkitsemista yhteisön normeja noudattaessa ja negatiiviset sanktiot ovat rangaistuksia yhteisön normeista poiketessa.

Sosiaalistamisen prosessi on ollut käynnissä niin kauan, kun aivoilla ja tunteilla varustettuja eliöitä on maapallon pinnalla vaeltanut. Täsmälleen samoja mekanismeja hyödyntävät lähes kaikki maailman vanhemmat, oppilaitokset, yritykset ja yksilöt. Samalla syyllä on viimeaikoina perusteltu, miksi lasten varhaiskasvatus on tärkeää. Se on tärkeää, että lapsi oppii ja sosiaalistuu yhteisön tavoille.

Keinot joilla yhteisöt paikantavat normipoikkeamat ovat arkiset aistimme. Korvat kuulevat, silmät näkevät, nenät haistavat ja iho tuntee. Ihmiskunnan ja yhteisön selviämisen kannalta tärkeätä aistimisessa on erittely. Erittely vaatii luokitteluja ja se vaatii erilaisuuden havaitsemista. Myrkylliset sienet ja marjat on eroteltava terveellisistä, yhteisöä uhkaavat vaarat on eroteltava turvallisista.

Ja tämä on se mitä rehtori väärin sanottaen yritti meille kertoa. Erilaisuuden havainnointi on osa ihmisluontoa. Siksi kiusaajat usein valikoivat kiusattavaksi toisia, jotka eroavat heidän mielestään ryhmän normeista. Mikään twitter- tai facebook-myrsky tai yhdenkään rehtorin erottaminen ei saa tätä prosessia lakkaamaan. Niin elimellinen osa se meitä ihmisiä on. Ilman tätä kykyä emme olisi selviytyneet tänne saakka. Kun miljoonien tähtien sekaan yllättäen ilmaantuu yksi punainen, koko ihmiskunnan silmät ja mieli kohdentuvat siihen. Se on erilainen, onko se ehkä uhka?

Lapset ovat vasta elämänmittaisen sosialisaatioprosessinsa alussa. Osalla lapsista prosessi on toisia enemmän kesken, esimerkiksi vajavaisen kasvatuksen vuoksi. Kiusaaminen siis tulee jatkumaan, ikävä kyllä. Parhaiten kykenemme kiusaamiseen erilaisin keinoin puuttumaan, kun edes yritämme ymmärtää, millaisia syitä kiusaamisen ja kiusatuksi tulemisen takana on. Yhtä lailla kuin on tärkeää puhua kiusaajalle sen vahingollisuudesta ja valistaa erilaisuuden arvokkuudesta, on tärkeää valistaa kaikkia lapsia sosiaalistamisen synkistä piirteistä. Vapaissa yhteiskunnissa me käytämme erottautumista keinona pysyä esillä, mutta yhteisön normeista erottautuminen on yksilölle aina sosiaalinen riski.

Uskon että tämä olisi se asia, jota rehtori yritti pahasti epäonnistuen sanoittaa. Joskus erilaisuus on synnynnäistä ja vaikutusvaltamme ulkopuolella. Joskus se taas on yksilön valinta ja erityisesti näissä tapauksissa vanhempien on hyvä olla tietoisia, millä tavoin he opastavat lastansa erottautumisen keinoissa. Yhteisö ja sen jäsenet voivat olla armottomia.

Ehdotan että erottamisen sijasta annamme rehtorille mahdollisuuden sanoittaa sanottavansa uudestaan. Asia on tärkeä. Näin toimii positiivisin sanktioin etenevä sosialisaatio, joka vie yhteiskuntia eteenpäin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Ilmaista ja valita ? Ja kosto?

Jos rehtorin asemassa hahmottaa kiusaamisongelman noin , noin isojen asioiden ( kuten seksuaalisuus ja identiteetti ) yhteydessä ja pitää julmaakin nimittelyä uhrin omana syynä, ongelma ei todellakaan ole huono sanavalinta.

Noita käsityksiä ei olisi millään sanavalinnalla voinut muuksi muuttaa.
Se on kyllä hyvä, että jutustelun nimissä rehtorien tosiasialliset käsitykset sekä kiusaamisesta että tästä aihepiiristä kuten
" huorahtava" ja "homous ", tulevat julki.

Tietoaukkojakin rehtorilla on selvästi ja puutteita havainnoinnissa, kun homoksi ei saisi itseään luokitella 12- vuotiaana, mutta heteroihastuksista taatusti vitsaillaan rehtorin koulussa hänen hyväksyvän katseensa alla jo paljon tuota nuorempinakin.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Muistuttaisin blogistia vielä vakavasti siitä, ettei esim homous ole yhteisön normeista poikkeamista .

Käyttäjän JuhaKarhu kuva
Juha Karhu

Muistuttaisin sinua vakavasti siitä ettei blogisti näin väittänyt, suosittelen lukemaan tekstin uudelleen ja myös ymmärtämään sen.

Käyttäjän HelenaSolin kuva
Helena Solin

Muistuttaisin, etten väittänyt blogistin noin asennoituvat vaan ettei hän tunnistanut vakavaa virhettä rehtorin asenteessa.

Itse asiassa kahta : että rehtori selvästi itse hahmotti homouden noin ja ettei nähnyt ongelmaa sen pitämisessä normipoikkeamana ts tahallisena provokaationa.

Käyttäjän mark01toivonen kuva
Markku Toivonen

Rehtorin tapauksessa ei ole kysymys pelkästään valituista sanoista. Kyllä hän, toivottavasti ajattelemattomuuttaan, asettui kiusaajien puolelle osoittaessaan sormella kiusattuja ja nimittelemällä heitä samoin kuin kiusaajat. Herää epäily laajemmasta asenneongelmasta, virka-aseman velvoitteiden ja vastuun sisäistämättömyydestä tai kaikista näistä.

Kyllä rehtorikin saa mokata (lue: perseillä) ja sitten pahoitella, jos osaa. Mokaaminen tulee asettaa kontekstiinsa, tässä tapauksessa hyvin vakavaan.

Tapana on antaa varoitus vastaavissa tilanteissa, mutta työnohjaus on ehdottomasti myös paikallaan.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen

"Vain kosto ja ero on riittävä sovitus."

Kun muuta ei kyetä (eikä haluta) esittämään niin vanhempainyhdistysten ainoa toimenpide on tiivistetty tuohon lainaukseen.

Kodin vastuuta asiaan ei haluta myöntää ja kaikki kasvatukseen ja elämään opastamiseen liittyvät asiat halutaan ulkoistaa viranomaisille.

Turvallinen koti antaa lapselle mahdollisuuden ajatella itse eikä mennä joukon mukana kiusaustilanteisiin mutta se edellyttää että vanhemmat ymmärtävät miten hirvittävän tarkasti lapset imevät oppinsa vanhemmiltaan kaikilla elämän alueilla.

Apua tässäkin asiassa tarvitsevat lähinnä vanhemmat jo heti lapsen syntymästä lähtien.

Perheitten auttaminen on tärkeimpiä toimenpiteitä mitä "sosialitädit" saisivat palkkansa eteen tehdä. Nyt heillä taitaa suurin mielenkiinto liittyä huostaanottoasioihin.

Käyttäjän PetriPirskanen kuva
Petri Pirskanen

Nykyisin et saa sanoa mtn. väärää tai potkut tulee, armoa ei tunneta..

Onko muuten jossain ollut että tämä henkilö saa potkut?

Käyttäjän PetriLavonen kuva
Petri Lavonen

Mielensäpahoittajien ja tahallaan väärinymmärtäjien lynkkausviikko menossa? Kasvatankin itselleni Herculepoirot viikset ja puhun belgialaisella aksentilla töissä..

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Niin.

Jos tuolle Rehtorille tulisi jotain sanoa niin se, että jos hän kokee epämukavuutta ja epämiellyttävyyttä niin kenties hänen tulisi käsittää että muut kokevat asiat tietyllä tavalla ja hän on itse provosoinut tilanteensa... Vai miten se oli?

Ei yksinkertaisesti voida järjestää kaikille sydänystävää tai työpaikkaa. Vai miten se oli?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Rehtori on koko kouluyhteisön hyvinvoinnista vastuussa, jokaisen jäsenen ja myös kokonaisuuden. Jos näkee osan koulun lapsista jonkin erilaisuuden takia vastenmielisinä, ei ole oikeassa paikassa, silloin vähempi vastuu ja muut tehtävät voi olla ihan oikea ratkaisu.

Tunteet, kuten ärtymyksen ja vastenmielisyyden tunne, myös kiusaamisen halu syntyy ihan omien korvien välissä (jos tahallista provosointia ei ole). Ulkomaailman ilmiöissä ei ole mitään maagista voimaa tai kemikaalia, joka jotenkin muka automaattisesti aiheuttaisi vastustamattoman tunnereaktion, jolle on vain antauduttava. Jokaisella on mahdollisuus itsehillintään, se on ihan keskeinen taito ihmisenä olemisessa. Ja koulun aikuisten on tietenkin kyettävä hillitsemään itsensä myös provosoituna.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

Laitetaanpa sama pyyntö tännekin, kun kerran Mäkinenkin copy-pastailee omia kommenttejaan.

Olisiko Mäkinen ystävällinen, ja laittaisi lähdeviitteen ja suoran lainauksen siihen aineistoon, jossa ko. rehtori kertoo näkevänsä osan koulun lapsista erilaisuuden takia vastenmielisinä?

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

#8: Mäkinen valehtelee jälleen. Kyseinen rehtori ei ole missään esittänyt näkevänsä osan koulun lapsista erilaisuuden takia vastenmielisinä.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Minun mielestäni erilaisuus sinänsä ei vaikuta merkittävästi siihen, joutuuko kiustatuksi vai ei. Omasta kouluajastani muistan erään pojan, joka oli käytökseltään erilainen kuin muut. Hän oli myös fyysiseltä kehitykseltään muita edellä, hyvin lihaksikas ja harrasti paljon liikuntaa. Häntä ei kiusattu. Sitten muistan erään tytön, joka ainakin minun silmissäni oli kaikin puolin ihan samanlainen kuin kaikki muutkin tytöt. Tätä tyttöä kiusattiin välillä aika rajustikin.

Sanoisin, että merkitsevin seikka kiusaamisen kohteen valinnassa on, saako kiusaaja aikaan toivomansa reaktion ta palkinnon, jos niin halutaan sanoa. Se, että kiusaamisen kohde raivostuu, itkee, pakenee, tms. on tällainen palkinto, jota kiusaaja halusikin. Ilman reaktiota kohteelta kiusaaminen on merkityksetöntä.

Käytännössä oleellista on myös se, miten hyvin kohde on halukas ja kykenevä puolustautumaan. Kiusaaminen on hauskaa, mutta ei niin hauskaa, että kiusaaja sen takia ottaisi merkittävän riskin saada turpiinsa tai tulla nolatuksi kavereiden edessä.

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Minulla kiusaaminen pitkittyi koska olin passiivinen, äärimmäisen passiivinen. Johti asetelmaan jossa "kiusattiin koska voitiin".

Se loppui kun aloin olemaan aktiivinen. Tarkalleen ottaen aktiivinen julmalla, arvaamattomalla, pitkävihaisella, kostoa korostavalla & äärimmäisen kekseliäillä ... tavoilla.

Vahvaa poikaa ei kiusata koska kiusaaja puhuu yhtä kielipeliä jossa vahva poika pärjää usein paremmin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset