Marko Kettunen Satunnaisia blogeja yhteiskunnasta

Työmarkkinamuutosten ongelma on aikajärjestys

Kenellekään ei ole voinut jäädä epäselväksi, että Suomen talouskasvu laahaa, työmarkkinat ovat jumissa ja rakennemuutoksia tarvitaan. Uudistusehdotusten pääongelma on kronologia, niitä toteutetaan väärässä järjestyksessä. Ensin pitää avata työmarkkinat, sitten korjata kannustimet.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt ovat kerta toisensa jälkeen jo pitkään yrittäneet saada luotua työmarkkinoille uudistuksia, joiden avulla työllisyys ja huoltosuhde paranisivat ja julkinen talous vakautuisi kestävälle pohjalle. Saavutetuista eduista ei helposti tinkitä. Ehdotukset työmarkkinoiden vapauttamisesta ja paikallisen sopimisen edistämisestä eivät ole juuri edenneet.

Konsensusta on perinteiseen tapaan haettu ratkaisuista, joilla kaikkien eduista tingitään jollain tasaveroiseksi koetulla tavalla. Jos jonkinlainen tasaveroinen työmarkkinareformi joskus neuvotteluissa saadaan aikaiseksi, olennaista on huomioida uudistusten ajallinen järjestys. Työmarkkinoiden tulee olla kunnossa ennenkuin keppikannustimia käytetään. Nyt aiotaan tehdä juuri päinvastoin.

Työpanostaan tarjoavalla on neuvotteluissa vain kaksi valttia: osaaminen ja palkkatoive. Osaamistaan voi jokainen kartuttaa, mutta palkkatasoaan työtön ei saa määritellä. Niin kauan kuin työtä hakeva ei voi itse määritellä myymiensä tuotteiden arvoa, on keppien heilutteleminen epäreilua. Aivan kuin katkaistaisiin sprintteriltä toinen jalka ja pakotettaisiin juoksemaan kaksijalkaisten kanssa samoissa kisoissa. Kun kisoissa ei sitten pärjää, viedään tuhkat pesästä.

Sprintterianalogian lisäksi asian voi ilmaista toisinkin. Kun ihminen on ylitsepääsemättömän muurin (yleissitovuus) edessä, ei siivet kasva selkään vaikka kuinka kepillä hakkaisi (aktivointi). Kaada muuri (työmarkkinoiden vapauttaminen) ja ihminen kävelee aivan itse. Edes porkkanaa (kannustimet) ei tarvita, sillä eteenpäin hän oli alunperinkin menossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Huoltosuhteesta sen verran, että katsoin joitakin vuosia sitten tilastoista, kuinka suuri osa väestöstä työskentelee Suomessa, UK:ssa, Ranskassa ja Saksassa.

Kussakin noista maista aika tarkkaan puolet väestöstä kävi töissä ja toinen puoli ei.

Minun johtopäätökseni tästä on se, että se, kuinka suuri osa väestöstä käy töissä, riippuu pikemminkin talousjärjestelmästä ja sen kehitysvaiheesta kuin paikallisesta politiikasta.

(Tietysti on toisaalta niin, että paikallinen politiikka riippuu talousjärjestelmästä ja sen kehitysvaiheesta.)

Käyttäjän MarkoKettunen kuva
Marko Kettunen

Talouden kannalta lisäksi tietysti on olennaista, mikä on työn tuottavuus ja kuinka paljon heikon huoltosuhteen aiheuttamaan alijäämään joudutaan käyttämään verovaroja. Mikä tahansa työ ei ole kansantaloudellisesti mielekästä, vaikka yksilötasolla työ aina hyväksi olisikin. Siksikin olisi tärkeää antaa työn arvon määräytyä markkinoilla, eikä lukita hintoja yleissitovilla sopimuksilla. Viime kädessä tämä on kaikkien etu, erityisesti työttömien.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Yleissitovat sopimukset ovat syntyneet markkinoilla.

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

Kyllä yleissitovuudesta ovat päättäneet ihan poliitikot eduskunnassa (toki etujärjestöjen hellän painostuksen alaisena) eivätkä mitkään markkinat.

Ruotsissahan mitään yleissitovuutta ei edes ole, ja aika vähän sieltä on kuulunut valitusta työntekijöiden orjuuttamisesta. Itse asiassa siellä tuntuisi sekä taloudella että työntekijöillä menevän aika lailla paremmin kuin Suomessa, vaikka täällä aina muistutetaan että yleissitovuuden vähäinenkin heikentäminen johtaisi orjuuteen ja anarkiaan.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Mieluummin työtön kuin orja.

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

Mahdollisesti, mutta eiköhän se olisi parempi että kukin saisi ihan itse päättää omalta kohdaltaan millä ehdoilla suostuu töitä tekemään sen sijaan, että jotkut etujärjestöjyrät tekevät sen kaikkien puolesta, ovat nämä sitten jäseniä tai eivät.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Erinomainen pointti. Tutkitusti kepillä on vaikutusta kaikissa taloustilanteissa mutta ongelmaksi noussee se että suurin osa kepitetyistä ei kuitenkaan saa töitä kepistä huolimatta.

Olisiko sitten mitään parempaa keinoa nostaa työllisyyttä nopeasti? Hallituksen keinot lienevät kohtuullisen rajatut. Miljardien vuosittaisella elvytyksellä on varmasti jokin vaikutus, mutta aika vähäiseksi sekin on jäänyt. Kotimainen tuotanto on laskenut elvytyksestä huolimatta.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ei kaikkea voi saada heti nyt. Ensin pitää luoda luja usko siihen, että huomenna, ylihuomenna on toisin, mikäli lähdemme tiekartan osoittamaan oikeaan suuntaan. Jos on vain hillitön pelko tulevaisuudesta, ei päissämme tapahdu mitään järkevää.

Suomessa on kaamea kateus yrittäjiä ja omistajaluokkaa kohtaan. Minkä takia ei duunariosapuoli kuitenkaan yritäkkään miettiä, tai argumentoida uusyrittäjyys järjestelmää.
Sehän menee niin, että duunari ostaa työpaikkansa, eli hänestä tulee yrityksen osaomistaja. Duunari saa normaalia työtä vastaavan palkan lisäksi omistustaan vastaavaa pääomatuloa.

Kaikki voittavat tässä kaupassa. Vanha omistaja ja uusi omistaja taistelevat rintarinnan viimeiseen hikipisaraan asti oman firman puolesta.
Ammattiyhdistysellekin on tilaa, mutta aivan erinlaisissa tehtävissä tähän päivään verrattuna.

Käyttäjän jln kuva
Jarno Luoma-Nirva

"Olisiko sitten mitään parempaa keinoa nostaa työllisyyttä nopeasti?"

Tuo yleissitovuuden poisto olisi todennäköisesti varsin tehokas keino. Siihen kun vielä yhdistäisi sosiaaliturvan, joka mahdollistaisi joustavan työnteon eikä myöskään rankaisisi huonoista työehdoista kieltäytymisestä (eli käytännössä perustulo), ei luultavasti mitään erillistä kepitystä enää edes tarvittaisi.

"Hallituksen keinot lienevät kohtuullisen rajatut."

Sekä yleissitovuus että sosiaaliturva ovat puhtaasti lainsäädännöstä kiinni ja siten täysin hallituksen vallassa muuttaa jos se niin haluaa. Kysymys on lähinnä vain siitä, onko sillä halua tehdä jotain oikeita muutoksia vai keskittyykö se mielummin työttömien kepitykseen. Kaikki varmaan tietävät, ettei lisäkepityksestä mitään oikeaa vaikutusta työllisyyteen ole, mutta ehkä jollekin tulee siitä hyvä mieli.

Marko Parkkola

Aina voisi kokeilla eurosta eroamista... (duck and cover)

Toimituksen poiminnat