Marko Kettunen Satunnaisia blogeja yhteiskunnasta

Työmarkkinoille kaivataan lisää vapautta

Suomessa on viime aikoina keskusteltu paljon työmarkkinoiden sääntelyn ja byrokratian vähentämisestä. Aloitteita yksilönvapauksia ja yksilöiden sekä yritysten toimintaa kahlehtivien normien purkamiseksi on tullut poliittisen kentän kaikilta laidoilta. Joitain edistysaskelia on jo saavutettu, mutta satavuotisen villin kasvun jäljiltä sääntelyviidakon taltuttaminen on tuskallisen hidasta.

Työmarkkinoiden osalta näyttää, että sääntelykoneisto on säännellyt itsensä nurkkaan, työmarkkinat ovat vakavassa pattitilanteessa. Tätä kirjoittaessa noin 128 000 pitkäaikaistyötöntä ja kymmenet tuhannet yrittäjät seuraavat sivusta, pääsevätkö työmarkkinajärjestöt sopuun sääntelyn purkamisesta ja paikallisen sopimisen edistämisestä. Välttämättömien rakennemuutosten sijasta piperretään työttömyysturvan yksityiskohtien parissa. Kukaan ei tunnu kysyvän heiltä, joita sääntely eniten haavoittaa, työttömiltä ja yrittäjiltä.

Suomi kuin New Hampshire?

Suomen työmarkkinoiden pattitilanteen purkamiseksi voisi oppia hakea vapautuneemmilta markkinoilta, kuten New Hampshire Yhdysvalloissa. Live free or die, julistaa osavaltion virallinen motto. NH:n asukkaat ovat pyrkineet elämään ja järjestäytymään itse pärjäämisen eetosta korostavan mottonsa mukaisesti. Jokin aika sitten julkistetussa Cato-instituutin tutkimusraportissa NH rankattiin Yhdysvaltojen vapaimmaksi osavaltioksi. NH:n vahvuuksia ovat muun muassa olematon tulo- ja yhteisöverotus, perustuslain takaamat laajat yksilönvapaudet ja hallinnon poikkeuksellinen kansanvaltaisuus. Myös työmarkkinoiden osalta NH on yksi Yhdysvaltojen vapaimpia.

New Hampshire on suomalaisittain kiinnostava. Lähellä Kanadan rajaa sijaitseva NH on Suomen tapaan sijoittunut useissa erilaisissa elämänlaatua mittaavissa vertailuissa kärkisijoille. Vapaimman osavaltion tittelin lisäksi NH on valittu lapsiperheille parhaimmaksi paikaksi asua ja elää. Osavaltio on yksi maan vauraimmista, köyhyysaste on Yhdysvaltojen alhaisin ja tuloerot ovat maan pienimpiä. Uskonnollisesti NH on Yhdysvaltojen sekulaarein.

Mielenkiintoiseksi vertailun tekee se, että samoilla elämänlaadun mittareilla kukoistavat pieni pohjoinen osavaltio Yhdysvalloissa ja vähäväkinen maamme Pohjois-Euroopassa eroavat niin suuresti poliittisilta lähtökohdiltaan. Suomi on pohjoismainen, sosiaali-demokraattinen hyvinvointivaltio, kun NH taas on tyypillinen esimerkki anglo-amerikkalaisesta liberaalista yhteiskunnasta. Koska asiat New Hampshiressa vaikuttavat tilastojen valossa olevan varsin hyvin, voisiko meillä olla jotain opittavaa?

Vapaus työllistää

Yksi ajankohtainen lukema on syytä nostaa tässä esille. Kun Suomessa parhaillaan pohditaan, kuinka edes osa 380 000 työttömästä saataisiin takaisin töihin ja elämänsyrjään kiinni, oli NH:n heinäkuussa 2016 mitattu kausitasoitettu työttömyysaste vain 2,9%. Suomen vastaava luku oli 7,8%. Vaikkeivat luvut olekaan suoraan verrannollisia, voisiko työmarkkinoiden sääntelyn vähäisyydellä olla jotain tekemistä eron kanssa?

Lyhyenkin aikaa NH:n työmarkkinoita seuranneena voi todeta, kuinka tehokkaasti työmarkkinat toimivat. Työtilaisuudet välittyvät pääosin suoraan työnantajilta työntekijöille, niin kuin terveillä markkinoilla tilanteen voisi kuvitella olevan. Palkoista, työehdoista ja eduista sovitaan paikallisesti. Loukut on minimoitu kannustavalla sosiaaliturvalla ja olemattomalla tuloverolla. Suomesta käsin saattaa vaikuttaa ehkä raadolliselta, mutta tilastojen valossa NH vaikuttaa terveeltä ja toimivalta yhteiskunnalta.

Pattitilanne luo toivottomuutta ja näköalattomuutta

Tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että Suomessa työmarkkinajärjestöt eivät tule saavuttamaan sellaista neuvottelutulosta, jonka seurauksena työttömyyttä aiheuttavia rakenteellisia tekijöitä saataisiin muutettua. Hallitus taas on sitonut kätensä kiky-sopimuksen ehdoilla.

Mitä vaihtoehtoja sivustakatsojan rooliin pakotetuille työvoimapulasta kärsiville pk-yrittäjille ja työttömyydestä kärsiville kansalaisille jää? Ei mitään. Tilanne vaikuttaa toivottomalta. On vain odoteltava, että työmarkkinoiden rakennemuutokset toteutuvat pakon edessä yhteiskunnan kantokyvyn lopullisesti ylityttyä. Toisaalta voisi ennaltaehkäisevästi etsiä oppia sieltä, missä työmarkkinat tuntuvat oikeasti toimivan, kuten Atlantin toisella puolen, New Hampshiressa.

-------

Osa tekstistä on alunperin julkaistu Liberan blogina. Tähän puheenvuoroon olen muokannut tekstiä enemmän kotimaisia työmarkkinoita käsitteleväksi ja lisännyt näkökulmia paikallisen sopimisen kysymyksiin.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Kaikkein suurin kahle, joka työmarkkinoilla nykyisin on, on se vaatimus, että työllistämisen pitää rikastuttaa työllistäjää tai hänen rahoittajiaan enemmän kuin vaikkapa finanssipelien pelaaminen.

Työntekijän ja yhteiskunnan taholta katsottuna työnantaja ja hänen rahoittajansa ovat kolmas taho, välistävetäjä, joka kannattavuusvaatimuksellaan saa aikaan sen, että tuottavaan työhön kykenevät ihmiset ovat joutilaina ja tärkeät työt jäävät tekemättä.

Uusien arvojen luominen yhteiskuntaan kärsii siitä, että työteon pitää rikastuttaa kapitalisteja.

Pekka Heliste

NH onkin USAn valtion erityisessä suosiossa. Valtio tukee NH palveluja n 5,4 miljardilla taalalla eli kun asukkaita on vain 1,3 miljoonaa niin tukea tulee n 4200 taalaa per pää

Property taxes $383,126 , Sales and gross receipts $877,035 Licenses$280,011, Income taxes$635,590, Other taxes $106,745 Total $2,282,507 Per capita collections $1,719

Eli yhteensä 5500 taalaa

Mutta tästä puuttuvat esim maksut kunnallisista palveluista esim päivähoito, vanhusten hoidon maksut etec

Kokonaisuutena , valtio, osavaltiot , kunnat,USA käyttää rahaa 6600 miljardia taalaa eli n 36 % bkt. Bushien aikaan summa oli yli 40 % bkt

Pekka Heliste

USAn työttömyydestä on vaikea saada kuvaa, koska harvoin julkaistaan lukuja pitkäaikaistyöttömistä ja työvoiman ulkopuolelle syrjäytetyistä. Useimmiten nähdyt luvut anatvat todelliseksi työttömyydeksi luokkaa 15 %

Pekka Heliste

Yleisesti, USAn työllisyysaste on reilusti alempi kuin Suomessa eli työikäisitä 15-64-vuotiaista on suuri osa työelämän ulkopuolella

Both the labor force participation rate, at 62.8 percent, and the employment-population
ratio, at 59.7 percent, were unchanged in August. (See table A-1.)

http://www.bls.gov/news.release/empsit.nr0.htm

Pekka Heliste

Vapaus työllistää

Suomessa on itse asiassa n 500000 työtöntä .Työnhakijoita on kortistossa n 650000 ja heistä töissä olevia on n 150000 eli työttömiä työnhakijoita on n 5000000

Mutta työttömät ovat alati vaihtuva joukko, työttömyysjaksoja alkaa n 800000 vuositasolla . Uusia työsuhteita syntyy n 600000. Eroa selittää siirtyminen työelämän ulkopuolelle esim koulutukseen tai perhevapaille

Noin 70 % poistuu työttömien joukosta jo kolmessa kuukaudessa, joten työmarkkinat ovat dynaamiset.

Dynaamisuus taas aiheuttaa työttömyyden kasvua, sillä yritysten rekrybyrokratia hidastaa työttömien kiertoa. Paikka on ensin 2-3 viikkoa auki, esivalinta vie 1-2 viikkoa , haastattelut, testaukset ja taustaselvitykset, lääkärintarkastukset ja huumetetstit vievät helposti 3 kuukautta.Ja työntekijä voi alttaa 1- 4 viikon kuluessa.Työttömän kun on ensin järjestettävä esim lasten hoito

Kaikki tämä hidastaa työttömien työllistymistä

Toimituksen poiminnat